Viime vuosien suotuisan määrärahakehityksen taustalla on esittävien taiteiden valtionsuuslain uudistus. Myös hakemusten määrä sirkustaiteessa on kasvanut huomattavasti tänä vuonna. Nämä ovat positiivisia uutisia, sillä mitä enemmän hakemuksia taiteenalalta tulee, sitä enemmän on painetta myöntää taiteenalalle rahaa. Taiken jakamasta rahoituksesta keskusteltiin Valtion esittävien taiteiden toimikunnan jäsenten ja esittelijän kanssa tiedotuskeskuksen 14. huhtikuuta järjestämässä verkkokeskustelussa.
Sirkusalan aamukahveille esittävien taiteiden toimikunnan kanssa osallistuivat asiantuntijoina Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Laura Norppa, Valtion esittävien taiteiden toimikunnan puheenjohtaja Raija Ojala, toimikunnan sirkustaiteen asiantuntijajäsenet Mikko Rinnevuori ja Minna Vainikainen sekä edellisessä esittävien taiteiden toimikunnassa ja tällä hetkellä Uudenmaan taidetoimikunnassa jäsenenä oleva Lotta Nevalainen. Alustuksissan he käsittelivät Taiken rahoitusmuotoja, sirkustaiteen rahoituksen kehitystä ja taidetoimikuntatyöskentelyn käytänteitä sekä vastasivat osallistujilta tulleisiin kysymyksiin. Keskustelua johti tiedotuskeskuksen toiminnanjohtaja Lotta Vaulo.
Erityisasiantuntija Laura Norppa toimii Valtion esittävien taiteiden toimikunnan esittelijänä. Hän esitteli alustuksessan Taiken tukimuotoja ja määrärahoja yleisellä tasolla sekä sirkustaiteen määrärahojen kehittymistä viime vuosien aikana. Hän puhui myös Taiken päätösprosesseista ja vastasi osallistujien jättämiin ennakkokysymyksiin.
Laura Norppa: Taike tukee taidetta ja kulttuuria vuosittain noin 40 miljoonalla eurolla (39,7 M€ vuonna 2019). Summaan sisältyvät sekä valtakunnallisten ja alueellisten taidetoimikuntien päättämät että viraston päättämät apurahat, avustukset ja palkinnot. Yhteisöjen toiminta-avustuksina myönnetään kaikille taiteenaloille yhteensä reilu 10 M€. (Tänä vuonna summa on ollut noin 13 M€, mutta yleisesti noin 10 M€). Taiken jakamassa kokonaismäärärahassa oli kasvua vuonna 2019 edelliseen vuoteen verrattuna 1,4 M€ eli 4%. Eniten kasvua oli esittävissä taiteissa, joihin Taikessa kuuluvat näyttämötaiteet, tanssitaide, sirkustaide ja musiikki. Suurin syy kasvuun on ollut kolmivuotisten toiminta-avustusten tulo esittävien taiteiden aloille vuonna 2019 ensimmäisenä. Suhteellisesti suurinta kasvu on ollut sirkustaiteen rahoituksessa.
– Taiken kautta jaettu tuki tulee kahdesta eri lähteestä. Osa tulee veikkausvoittovaroista ja osa valtion budjettivaroista. Budjettivaroista maksetaan taiteilija-apurahat ja kirjailijoiden ja kääntäjien apurahat, joka on vastaava kuin taiteilija-apuraha ja suunnattu kirjailijoille ja kääntäjille. Suurin osa Taiken jakamasta tuesta on rahapelien voittovaroja. Noin 63% Taiken jakamasta noin 40 M€:n potista tulee rahapelien voittovaroista. Veikkauksen tulojen pienentymisen vuoksi on myös taiteelle ja kulttuurille suunnattu rahoitus vaarassa pienentyä.
Ennakkokysymyksenä kysyttiin, mitä tulee tapahtumaan Taiken jakamalle rahoitukselle tulevaisuudessa, jos rahapelivarat vähenevät?
– Tähän ei kukaan vielä tiedä vastausta. Tänä vuonna hallitus kompensoi Veikkauksen tuloutuksen pienentymisen lähes täysimääräisesti, mutta tullaanko tätä jatkamaan, sitä emme tiedä. Tämä aiheuttaa huolta Taiken kautta jaetun rahoituksen tulevaisuudesta, mutta asia selvenee varmasti kevään aikana, vastasi Norppa.
– Se mitä tukea sirkustaiteilijana voit hakea Taikesta riippuu siitä, millainen toimija olet. Jos olet sirkustaiteilija tai yksityishenkilöistä muodostuva työryhmä, voit hakea apurahoja henkilökohtaiseen tai työryhmän työskentelyyn. Näitä ovat taiteilija-apurahat, kohdeapurahat, esimerkiksi teosten tekemiseen tai tapahtumien järjestämiseen sekä liikkuvuusapurahat, jotka on suunnattu kansainväliseen liikkuvuuteen eli matkoihin.
– Valtakunnallisten apurahojen lisäksi Taikesta voi hakea myös alueellisia apurahoja. Valtion esittävien taiteiden taidetoimikunnan lisäksi myös alueelliset taidetoimikunnat myöntävät apurahoja sirkustaiteilijoille. Jos toimit esimerkiksi Helsingin seudulla, niin Uudenmaan taidetoimikunta myöntää tukea myös sirkustaiteelle. Jos taas toimit sirkustaiteen yhteisönä, juridisena yhteisönä (yhdistys, osuuskunta, voittoa tavoittelematon yritys) voit hakea avustuksia yksittäisiin hankkeisiin (erityisavustukset) tai yhteisön säännölliseen ympärivuotiseen toimintaan (toiminta-avustukset). Tällä hetkellä sirkustaiteella on kymmenen yksivuotisen toiminta-avustuksen saajaa, kolme kolmivuotisen toiminta-avustuksen saajaa ja kaksi viisivuotisten kehittämisavustusten saajaa. Kehittämisavustus on käytännössä sama asia kuin toiminta-avustus, mainitsi Laura Norppa.
– Taike suunnittelee taiteilijapalkkakokeilua, jossa taiteilijapalkkamallia kokeillaan taiteilija-apurahojen rinnalla. Mitään päätöstä asiasta ei kuitenkaan vielä ole, totesi Laura Norppa ja selitti, että ajatuksena on että tulisi verollinen taiteilijapalkka taiteilija-apurahan rinnalle. Tämä on tietysti kustannuskysymys, koska palkkana maksettaessa määrärahasumman tulisi sisältää myös verot ja summa olisi näin suurempi kuin taiteilija-apurahana jaettava summa. Apuraha on taiteilijalle verotonta tuloa, vaikka siitä maksetaankin Myel-vakuutusosuus. Tämä siis vastauksena ennakkokysymykseen, miksi Suomessa ei ole taiteilijapalkkaa tai muuta toimivaa järjestelmää, totesi Norppa ja jatkoi, että kysymyksessä saatettiin viitata kuitenkin Ranskan malliin (Intermittent du Spectacle).
Kuka päättää Taiken apurahoista?
– Apurahoista ja palkinnoista (valtionpalkinnot) päättävät taidetoimikunnat ja avustuksista päättää Taiken johtaja erityisavustajan esittelystä. Avustuksissakin esittelyn pohjana on taidetoimikuntien lausunnot hakemuksista. Taidetoimikunnat ovat siis mukana molempien tukimuotojen päätösprosesseissa, totesi Norppa. – Molemmissa tapauksissa päätösten pohjana on hakuilmoituksessa ilmoitetut arviointiperusteet ja hakemusten keskinäinen vertailu sekä käytettävissä oleva määräraha. Sirkustaiteen hakemukset vertaillaan muihin sirkustaiteen hakemuksiin.
– Esittävillä taiteililla, joihin kuuluu musiikki, näyttämötaide, tanssi- ja sirkustaide, on oma määrärahansa, jonka suuruuden päättää opetus- ja kulttuuriministeriö ja Taike jakaa sen eteenpäin taiteilijoille ja yhteisöille. Määrärahat määräytyvät suurelta osin hakupaineen mukaan: mitä enemmän hakemuksia jollekin taiteenalalle kohdistuu, sitä suuremmat määrärahat. Tätä tarkastellaan myös pidemmällä aikavälillä. Tottakai, jos jollekin taiteenalalle tulee suuri määrä hakemuksia jonakin vuonna, se pystytään ottamaan huomioon, mutta taiteenalojen välinen suhteellinen osuus määrärahoista pysyy pidemmällä aikavälillä melko samana, tiivisti Norppa.
– Sirkustaiteeseen on osoitettu lisämäärärahoja viime vuosina huomattavasti enemmän kuin vaikka näyttämötaiteeseen. Vähän tasoitusta sirkustaiteen hyväksi on siis tapahtunut. Muut taidealat ovat ehkä vähän näreissäänkin siitä, että esittäviin taiteisiin on kohdistunut viime vuosina paljon lisämäärärahoja. Esittävillä taiteilla on suurimmat toiminta-avustukset. Tämä on johtunut valtionosuuslakiuudistuksesta. Ensi vuonna tulee voimaan uusi laki esittävän taiteen edistämisestä, joka korvaa aiemman teatteri- ja orkesterilain. Sen vanavedessä on Taikeenkin kanavoitunut lisää rahaa otsikolla “esittävän taiteen vapaan kentän kehittämiseen”, kertoi Norppa.
– Taiken jakamat määrärahat esittävän taiteen edistämiseen ovat rahapelivaroja, jotka annetaan opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä. Määrärahasta jaetaan toiminta-avustukset, erityisavustukset ja kohdeapurahat. Kokonaismääräraha jakautuu neljän taiteenalan kesken. Taike tekee päätökset siitä, kuinka paljon kullekin taiteenalalle jaetaan määrärahasta. Valtionosuuslain uudistukseen liittyen tähän määrärahaan on tullut lisämäärärahaa vuodelle 2020 valtion budjetista 2 miljoonaa euroa sekä vuodelle 2021 2,5 miljoonaa euroa, mutta samaan aikaan rahapelivarat pienenivät 400 000 euroa. Vaikka hallitus lupasikin tälle vuodelle kompensaatiota veikkausvoittovarojen vähenemiselle, niin ihan kokonaan ei saatu kompensointia.
Sirkustaiteelle myönnetyt apurahat ja avustukset ovat kasvaneet viime vuosina ja kasvu näkyy vuosien 2018–2020 kaavioissa:
Lähtötaso vuonna 2018 sirkustaiteen apurahoissa yksityishenkilöille oli 328 000 euroa. Vuonna 2020 yksityishenkilöille jaettiin 897 268 euroa. Yksityishenkilöiden apurahat ovat kasvaneet siis merkittävästi, 2,7 kertaisesti. Yhteisöjen avustuksissa korotus ei ole ollut yhtä suuri, mutta kuitenkin merkittävä: vuoden 2018 tasolta 600 000:sta 1,2 miljoonaan euroon vuonna 2020, eli kaksinkertainen. Tänä vuonna avustussumma oli vuoden 2020 tasolla.
– Voimme olla siis iloisia siitä, että sirkustaiteelle suunnatussa määrärahassa on menty eteenpäin, iloitsi Laura Norppa. “On huomioitava myös, että sirkustaiteen läpimenoprosentti on korkea, eli 41% hakijoista sai hakemansa apurahan tai avustuksen. Kaikkien taiteenalojen läpimenoprosentin keskiarvo on 35%. Luku koskee kaikkia tukimuotoja. Taiteilija-apurahat ovat hyvin kilpailtuja apurahoja ja niissä läpimenoprosentti on keskimäärin 10%, sirkustaiteessa vähän päälle 10%. Läpimenoprosentti vaihtelee paljon tukimuodosta riippuen.”
Taiken jakamat sirkustaiteelle myönnetyt apurahat ja avustukset ovat kasvaneet vuodesta 2018 vuoteen 2020 kokonaisuudessaan 69%. Jos summan lisätään vielä vuonna 2020 jaetut korona-apurahat (sirkustaiteelle 527000), nousee kasvuprosentti 124%:iin.
Sirkustaiteen avustuksissa suurin kasvu on toiminta-avustuksissa. “Tämä on ollut Taiken linjaus. On haluttu painottaa yhteisöille myönnettyjä avustuksia”, selitti Laura Norppa. “Kohdeapurahoissa ja erityisavustuksissa on ollut myös pientä korotusta vuodesta 2018 vuoteen 2020. Taiteilija-apurahat ovat sidottuja budjettiin. Niiden määrä on kirjattu lakiin ja kokonaismäärä ei muutu, vaikka se vaihteleekin vuosittain riippuen siitä, minkä mittaisia apurahakausia kulloinkin on jaossa.
Korona-apurahat ovat olleet haussa viime vuonna ja tänä vuonna. Korona-apurahojen neljäs kierros on juuri päättynyt. Myös korona-apurahoja on jaettu sirkustaiteelle 527 000 euroa vuonna 2020.
Lopuksi Laura Norppa kertoi, että häneen voi olla yhteydessä Taiken apurahoihin liittyen. Taikella on myös asiakaspalvelu sekä chatti lyhyille ja nopeille kysymyksille. Taiken asiakaspalvelu: 0295 330 700. Chat on auki Taiken sivuilla ma–to klo 10–14.
Koskeeko alueellisten toimikuntien haku ko. alueelta kotoisin olevia taiteilijoita vai sitä että toiminta suuntautuu ko. alueelle?
Laura Norppa vastasi: –Tämä on niitä kysymyksiä, joita Taikessa ja alueellisissa taidetoimikunnissa pohditaan. Siihen ei ole olemassa ehtoa, että taiteilijan kotipaikan täytyy olla alueelta, mutta jokin kytkös alueeseen täytyy olla, esimerkiksi niin, että toiminta suuntautuu alueelle, josta apurahaa haetaan. Lotta Nevalainen jatkoi aiheesta: – Painoittaisin hankkeen merkittävyyttä alueelle. Uudenmaan toimikunnalle on esimerkiksi tullut hakemuksia taiteilijoilta, jotka toimivat kansainvälisesti, mutta hanke kohdistuu Uudenmaan alueelle, kertoi Nevalainen.
Esittävien taiteiden toimikunnan puheenjohtaja Raija Ojala on pitkäaikainen tanssialan vaikuttaja ja asiantuntija. Hän toimii toista kauttaan toimikunnan jäsenenä ja ensimmäistä kauttaan toimikunnan puheenjohtajana. Raija Ojala alusti puheenvuorossaan taiteen arvioinnista ja toimikuntatyöstä.
– Vuoden alussa alkoi toinen toimikuntakauteni esittävien taiteiden toimikunnassa ja ensimmäinen kauteni puheenjohtajana. Toimikunnan jäsenenä voi olla kaksi peräkkäistä kaksivuotista kautta, mutta sen jälkeen on jäätävä pois. Toimikunnan jäsenet valitaan niin, että Taike pyytää jäsenehdotuksia alan järjestöiltä, liitoilta ja toimijoilta ja taideneuvosto päättää kokoonpanot Taiken esittelystä, kertoi Ojala. – Viimeisin työpaikkani eläkkeelle jäämiseen asti oli Uuden tanssin keskus Zodiakin toiminnanjohtajuus yli 20 vuotta. Taiken jääviyssäännöistä johtuen ennen vuotta 2019 en voinut olla toimikuntatyössä, onhan Zodiak satojen freelancereiden ja Taike-hakijoiden toiminta-alusta.
– Edellisessä, vuoden 2015 Taiken organisaatiouudistuksessa tuli lajikohtaisten toimikuntien tilalle monilajiset toimikunnat, jollainen myös esittävien taiteiden toimikunta on. Se sisältää näyttömötaiteen, johon sisältyy myös esitystaide ja performanssi, sirkuksen ja tanssin. Organisaatiouudistuksessa taiteenlajikohtaiset jäsenyydet vähenivät verrattuna edellisiin lajikohtaisiin toimikuntiin. Nykyisessä Valtion esittävien taiteiden toimikunnassa on 12 jäsentä. Heistä viisi on näyttämötaiteen, viisi tanssin ja kaksi sirkuksen edustajia. Tanssin viidestä jäsenestä kolme on alueellisia edustajia maakunnista, totesi Ojala.
Valtion esittävien taiteiden toimikunta tekee suorat, lopulliset päätökset kohdeapurahoista, taiteilija-apurahoista ja taiteen valtionpalkinnoista. Toimikunta antaa lausunnot Taiken johdolle yhteisöjen toiminta-avustuksista, erityisavustuksista ja ylimääräisistä taiteilijaeläkkeistä – niistä emme siis lopullisesti päätä, kertasi Ojala.
– Esittelijä esittelee kaikki hakemukset toimikunnalle päätettäväksi ja lajikohtainen hakemuskäsittely tapahtuu ensin lajikohtaisissa työjaostoissa, jotka tekevät päätösehdotukset koko toimikunnan yhteiskokouksen vahvistettavaksi. Yleinen periaate on ollut ja on kunnioittaa lajikohtaista asiantuntemusta, eikä sorkkia toisten lajien päätösehdotuksia, ellei sitten havaitse selkeää virhettä ehdotuksessa – kuten esimerkiksi, että tietää jonkun ehdotetun taiteilijan juuri saaneen vuosiapurahan yksityiseltä puolelta ja samalle ajalle ei kahta päällekkäistä taiteilija-apurahaa voida myöntää, selvensi Ojala.
Ojala jakoi myös ajatuksia toimikuntatyön eetoksesta ja tehtävän moraalisesta puolesta, kommentoiden esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ajoittain heräävää keskustelua siitä, että taidetoimikunnissa jaetaan kavereille. – Yleisesti voi todeta, että jokainen meistä joka tähän toistaiseksi vielä palkattomaan talkoo-toimikuntatyöhön lähtee, suhtautuu ainakin oman kokemukseni pohjalta korkean eettisesti tehtävän asettamiin vaatimuksiin ja haasteisiin. Ja toiseksi, jokainen on ainakin siinä määrin idealisti, että uskoo omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa ja toimia fiksusti tämän meidän vapaan, prekaarisen taidekentän ja oman taidealansa parhaaksi. Työasenteesta on kyllä kyynisyys kaukana.
– Tämä johtuu käsittääkseni juuri siitä, että suhteessa taidekenttään Taiken legitimiteetti, eli oikeutus ministeriöltä tulevan taidetuen allokoijana, on nojannut ja nojaa edelleen Suomessa lajikohtaiseen, taiteelliseen asiantuntemukseen perustuvaan vertais- ja kokonaisarviointiin taidetoimikunnissa. Edustamme siis eräänlaista taideammatillista kansanvaltaa, jonka tehtävä on kahtalainen: ensinnäkin pitää huolta taiteellisesta elinvoimaisuudesta, siis ”laadun varjelusta”, ja toiseksi pitää huolta Taiken tukipolitiikan tasapuolisuudesta ja läpinäkyvyydestä, summasi Ojala.
– On selvä, että toimikuntatyöhön liittyy kiistämättä suhteellisen isosti julkista valtaa ja vallankäyttöä. Me jäsenet olemme portinvartijoina ja omilla päätöksillämme sekä annamme että eväämme luomis- ja tekemismahdollisuuksia, ja siten jopa mahdollisesti vaikutamme taiteellisiin tulevaisuuksiin, aina kulloistenkin liian rajallisilta tuntuvien resurssien puitteissa.
Mutta tämän vallankäytön ja siihen liittyvän vastuun kantamisen tekee kuitenkin helpommaksi sen luonne, joka toimikunnissa on sekä kollektiivista, suhteellista että tulkinnallista. Ensinnäkin päätökset tehdään kollektiivisesti, mahdollisimman moninäkökulmaisen, reflektoivan ja arvioivan keskustelun pohjalta ja aina enemmistöpäätöksellä. Jos konsensus ei ole mahdollista, niin enemmistö ratkaisee. Ja kollektiivina olemme myös jokaisen yksittäisen jakopäätöksen takana, kiteytti Ojala.
– Tulkinnanvaraisuus ja kiistanalaisuus ovat aina kuuluneet ja kuuluvat taiteen perusolemukseen, ja näin ollen myös taiteesta käytävään keskusteluun ja sen arvottamiseen. Siitä huolimatta, että meitä sitovat tarkat esteellisyys- ja jääviyssäännökset sekä puolueettomuusperiaatteet, itse taiteellinen arviointi ei toimikuntatyössäkään silti voi olla täysin neutraalia eikä täysin objektiivista, sillä edellyttäähän jonkin arvokkaaksi kokeminen kokemusta sen arvosta, mikä kokemus taas puolestaan on aina subjektiivista.
– Mutta jaostoissa ja toimikunnassa kenelläkään ei kuitenkaan ole sellaista ylivaltaa, jolla voisi manifestoida omat mieltymyksensä toimikunnan yksipuoliseksi esteettiseksi normiksi tai laaduksi. Varsinkin viimeaikaisen esittävissä taiteissa tapahtuneen kehityksen vuoksi arviointityömme edellyttää jatkuvaa omien asenteellisuuksien ja ennakkoluulojen eliminointia ja sen sijaan hyvin joustavan, monitasoisen ja avaran taidekäsityksen vaalimista. Väitän, että jokainen hakemus ja hakija tulee aidosti, vastuullisesti ja samanarvoisesti nähdyksi ja arvioiduksi, vakuutti Ojala.
– Avoimuus ja ennakkoluulottomuus ei kuitenkaan merkitse kritiikittömyyttä, vaan välittävää, empaattista, suhteellistavaa ja kriittistä käsittelytapaa, missä pyritään paitsi mahdollisimman vaikuttavien ja kiinnostavien taiteellisten saavutusten ja tulosten mahdollistamiseen, myös samalla huomioimaan tasapuolisuus niin eri taiteellisten ikä- ja kehitysvaiheiden, alueiden, toiminta- ja työtapojen kuin taiteellisten lajityyppien ja virtausten suhteen, eritteli Ojala ja jatkoi: – Huomioimme näitä kaikkia siinä kokonaisuudessa, jonka puitteissa päätöksiä teemme.
– On selvää, että kilpailu apurahoista ja avustuksista on kiven kovaa ja käsillä olevat resurssit kaikkien lajien osalta aivan liian rajalliset suhteessa sekä taiteilijoiden luovaan potentiaaliin, yhteisöjen toiminnalliseen kapasiteettiin että rakenteiden ja infrastruktuurien heiveröisyyteen. Eli, niukkuuttahan me joudumme alati jakamaan suhteessa hakemusmääriin, perusteltuihin tarpeisiin ja etenkin taiteilijoiden säällisiin työkorvauksiin nähden, totesi Ojala.
Raija Ojala esitteli myös muutamia tilasto- ja määrärahaesimerkkejä esittävien taiteiden toimikunnan viime rahoitus- ja hakijatilanteista täydennyksenä Laura Norpan esittämiin tilastoihin:
1. Valtionosuuslain uudistuksen vanavedessä Taiken jakamat vapaan kentän yhteisöjen toiminta-avustukset nousivat vuosina 2018–2020 todella reilusti. Neljän vuoden aikana kasvua oli yhteensä 4.3 M€, eli 70%. Se on suuri kasvu. Tästä musiikin avustukset kasvoivat suhteellisesti eniten eli 127 % (+ 847 000/ 3 uutta saajaa tuli avustusten piiriin). Sirkuksen toiminta-avustusten kasvu oli 105 % (+ 590 000€ ja 3 uutta saajaa vuosien 2018–2020 aikana avustusjaon piiriin), tanssin avustukset kasvoivat 66 % (+ 1 307 126 €/ 6 uutta saajaa) ja näyttämötaiteissa kasvua oli 53 % (+ 1 569 000€/ 8 uutta saajaa). On luonnollista, että siellä missä avustustaso oli lähtökohtaisesti matalampi, prosentuaalinen nousu oli suurempaa.
– Kuluvasta vuodesta alkaen kaikki määrärahat ovat entisellään tai laskusuunnassa, kuten Laurakin totesi. Pelättävä on veikkausvoittovarojen tilitysten leikkauksia ensi vuodesta alkaen, kuten aiemmin kuulimme, tähdensi Ojala.
2. Alkuvuonna 2021 jaetuista sirkuksen kohdeapurahoista apurahan sai viidennes hakijoista, eli 22 %. Merkillepantavaa on että, sirkuksen hakijamäärän kasvu oli todella roima: 28 hakijaa edellisvuotta enemmän, eli hakijamäärä kasvoi peräti 93%. Näyttämötaiteen suhteelliset osuudet kohdeapurahoissa olivat kuta kuinkin sirkuksen tasolla, eli 22 % hakijoista sai apurahan ja hakijakasvu vuonna 2021 oli viidenneksen luokkaa. Tanssin kohdeapurahan sai kolmannes hakijoista, eli 33 % ja tanssin kohdeapurahoissa hakijakasvua oli 19 %.
3. Vuodesta 2021 alkaneita taiteilija-apurahavuosia oli viime vuonna jaettavana sirkustaiteelle 11 vuotta ja saajia oli seitsemän, eli 14 % 50 hakijasta sai taiteilija-apurahan. Tanssilla oli jaossa 30 taiteilija-apurahavuotta ja saajia oli 17, eli 11 % hakijoista, joita oli 158, sai apurahan. Näyttämötaiteissa oli jaossa 47 apurahavuotta ja saajia 41, eli 15 % hakijoista, joita oli 267, sai apurahan. Keskimäärin vain noin joka kymmenes hakija saa vuosittain hakemansa taiteilija-apurahan Taikesta.
Apurahapäätöksiä ei perustella. Kuinka siis ottaa opiksi ja kehittyä hylätystä/hyväksytystä päätöksestä?
– Jatkaa sinnikkäästi oman taiteilijuuden ja praktiikan harjoittamista ja kehittämistä, niissä toiminta- ja tuotanto-olosuhteissa, jotka ovat saatavilla ja saavutettavissa kulloinkin. Verkottua eri tahoihin ja kollegoihin, etsiä synergeettisiä yhteistyö- ja tekemis- ja tuotantomahdollisuuksia kaikilta mahdolllisilta tahoilta. Tehdä jo tehdyn päälle, luoda jo luodun päälle ja kunnianhimoisesti kehittää itseään taiteilijana ja taiteentekijänä ja hakea uudestaan ja uudestaan!!! Ketäänhän ei lähtökohtaisesti ole suljettu ulos, vastasi Ojala.
– Kun kyse on vertais- ja kokonaisarvioinnista, jokainen hakija ja hakemus on aina vertailusuhteessa kaikkiin muihin hakemuksiin ja hakijoihin ja kulloiseenkin kokonaisuuteen. Vuodet eivät myöskään ole veljiä keskenään; eli hakemusmäärät ja myös niiden laadut saattavat vaihdella paljonkin vuosittain. Jonakin vuonna voi olla helpompi yltää apurahalle kuin jonakin toisena.
– Taiken hakemuskriteerit on syytä ottaa vakavasti ja pyrkiä vastaamaan niiden kysymysosioihin huolellisesti, keskitetysti, selkeästi ja vakuuttavasti. Hakemustekstien pituus ei korvaa niiden laatua: Hyvä hakemus vastaa selkeästi ja tiivistetysti tuttuihin peruskysymyksiin: kuka – mitä – missä – milloin – miten – miksi – kenen kanssa?, opasti Ojala. – Miten-kysymys, ainakin oman kokemukseni perusteella, tahtoo jäädä taka-alalle. Toisin sanoen hakemuksissa saatetaan hyvin pitkään ja hartaasti pyöriä deskriptiivisen aiheen ja teeman ympärillä, ja tällöin selättyy taiteelisten ilmaisutavoitteiden ja keinojen kuvaus.
– “Monitaiteisuudesta” on myös tullut liian helppo vastaus tarkemmalle ilmaisutavoitteiden kuvaukselle. Esittäviin taiteisiin on aina luonnollisesti kuulunut ääntä, valoa, lavastusta, puvustusta jne. Jopa perinteisen draamalähtöisen teatteriesityksen olemuksessa saatetaan viitata monitaiteiseen lähestymistapaan, mikä tuntuu vähän köyhältä, ruoti Ojala ja tähdensi, että “hakemuksen ilmaisema omaperäisyys, näkemyksellisyys sekä taiteellinen kunnianhimoisuus ja vakuuttavuus nostavat kyllä hakijan paremmin esille hakemus- ja hakijamassasta kuin pinnallisesti omaksuttu trendikkyys ja esitysteoria”.
Miten ehkäistään apurahojen epätasaisen jakautumisen aiheuttamaa kilpailuasetelmaa taidekentällä?
– Yksinkertaisesti: taiteen rakenneuudistuksilla, jotka luovat lisää taidetyötä ja taiteilijatyöpaikkoja, jotta alan koulutuksen ja työllisyyden välinen juopa madaltuisi nykyisestä eikä syvenisi. Kuten on tapahtunut viime aikoina kun koulutusmäärät kasvavat ja vastaavasti työtä ei synny. Ja toiseksi: lisäämällä apurahoja. Muita keinoja ei ole niin kauan kuin esimerkiksi taiteilija-apurahan voi saada vain joka kymmenes hakija, vastasi Ojala.
– Taiteilijapalkka on yksi ratkaisu, varsinkin jos ja kun se tulee taiteilija-apurahojen oheen ja lisäksi. On päivänselvää, ettei ympärivuotinen taiteilijapalkka voi kohdistua koko taiteen ammattilaiskentälle, vaan varmaankin hyvin samassa suhteessa kuin nykyinen taiteilija-apuraha, jos niinkään laajassa mielessä. Taiteilija-apurahojen lukumäärä ei käsittääkseni ole noussut moneen vuoteen, vaikka ainakin esittävissä taiteissa hakijamäärät ovat nousseet, lisäsi Ojala.
Ohjaavatko apurahat taiteenlajin kehitystä tiettyyn suuntaan?
– Eivät ohjaa, totesi Raija Ojala lyhyesti ja perusteli väitteensä: –Taiteen koulutuksessa, sen tekemis- ja esityspraktiikoissa sekä globaalissa taide-, esitys- ja yhteiskuntateoriassa ilmenevät kehitystrendit ohjaavat taiteenlajin kehitystä enemmän, kuin esimerkiksi sirkusjaoston jakovallassa vuosittain oleva noin 1,5 miljoonan rahoituspotti. Kysehän on siitä, että minkälaista materiaalia, minkä koulukunnan tai virtauksen taiteilijoita tulee hakemuspöydälle. Siitähän me teemme päätökset ja sitä ohjaavat nimenomaan koulutuksen opetussuunnitelmat ja taiteen yleiset kehitystrendit. Esimerkiksi voisi nostaa esille, että tällä hetkellä näitä megatrendejä, jotka ilmenevät varsinkin korkeakoulutetun esitystaideporukan piirissä hyvinkin yhtenäisenä ovat posthumanismi, intersektionaalinen feminismi, orgaanisen ja ei-orgaanisen elämän välisyys, immersiivisyys jne.
Miksi yleisesti apurahan saamisen kannalta on merkityksellistä ilmaista itseään kirjallisesti? Onko se eriarvoistavaa, esimerkiksi koulutustaustan perusteella?
– Tietyn määrän oheismateriaalia, liikkuvaa kuvaa ja muuta materiaalia, voi liittää kirjallisen materiaalin ohjeen, nykyään kuitenkin suhteellisen rajallisen määrän. Me pyrimme niitä todellakin katsomaan, jos linkit vain aukeavat. Kun on kymmeniä ja satoja hakemuksia, ei voi lähteä pyytämään toimivaa linkkiä, Ojala kuvaili.
Valtion esittävien taiteiden toimikunnan sirkustaiteen asiantuntijajäseninä ovat tämän vuoden alusta kautensa aloittaneet Minna Vainikainen ja Mikko Rinnevuori.
Parkourakatemian rehtorina toimivalla Mikko Rinnevuorella on pitkä tausta sirkustaiteen toimijana. – Olen ollut eri projekteissa mukana Tampereella, Jyväskylässä ja Helsingissä, Rinnevuori kertoi.
– Kysymys siitä syrjiikö kirjallinen esitystapa ja eriarvoistaako koulutustaustan perusteella, on toki erinomainen, mutta kuten todettu, mikään ei estä toimittamasta materiaaleja haluamassaan ilmaisumuodossa. Haluan sanoa, että hakemuksia lukiessa ei tarkkailla vaikkapa kirjoitusvirheitä. Kyse ei ole siitä, että esimerkiksi puhekielisyys aiheuttaisi miinuksen. Mikäli edellytettäisiin esimerkiksi videomuotoista hakemusta, sekin olisi eriarvoistavaa sen perusteella, että kenellä on pääsy videotekniseen toteutukseen. Mielestäni hakemuksen muodon ei pitäisi olla hakemusta hankaloittava tekijä, mutta kysymyksen pointti on hyvä, reflektoi Rinnevuori.
– Toisena asiana nostaisin sen, että hakemuksia lukiessa ja arvioidessa kaikki ratkaistaan keskustellen. Toimikunnan päätökset ovat aina kaikki kokonaisarviointeja ja keskustelemalla saavutettuja yhteisiä päätöksiä, tähdensi Rinnevuori.
Freelance-ohjaaja ja koreografi Minna Vainikainen sanoi, että sirkuksen kohdeapurahojen näkemyksiä tulisi kirkastaa. – Hakemuksessa voisi esittää syy–seuraus -yhteyksiä, esimerkiksi historiaan, kirjallisuuteen, kuvataiteeseen, mihin tahansa, mikä syventäisi aihetta ja osoittaisi, että aihetta on tutkittu hieman syvemmältä. Vaikka sirkusalalta puuttuu korkeakoulutus, niin toivoisin silti, että hakemuksissa tuotaisiin terävämpiä näkökulmia esiin. Ettei vain kerrota, että olen tekemässä numeroa ja tarvitsen näitä ja näitä elementtejä
Erityisavustusten anomusten taso on ollut kirjava. Hakuohjeita ei ole luettu tarkasti. Toiminta-avustuksen piiriin haku kiinnostaa myös useita tekijöitä. – Jos haluat sparrausta hakemukseesi ota yhteyttä Laura Norppaan, ehdotti Vainikainen. Varataan aika yhteiselle Teams-palaverille. Voimme keskustella yhdessä, mihin suuntaan kannattaisi edetä. Olemme Mikon ja Lauran kanssa yhden tapaamisen toiminta-avustuksen piiriin pääsystä jo pitäneet.
Vainikainen nosti esiin myös sen, että klovneria on harmaata aluetta ja klovnien työskentely liikkuu sirkuksesta monitaiteisiin. Klovneriaa on monenlaista. – Klovneriaan haetaan avustusta sekä näyttämötaiteiden että sirkuksen puolelta. Mitä enemmän tulee hakemuksia sirkukselle, sitä enemmän sirkustaiteelle osoitetaan määrärahoja. Jos olet tekemässä sirkusklovneriaa, hae sirkuksesta, kiteytti Vainikainen.
– Muidenkin sirkuslajien edustajat ovat hakeneet näyttämötaiteiden puolelta. Se on ymmärrettävää, koska näyttämötaiteissa on enemmän rahaa. Muutamat hakijat olivat jättäneet jopa kaksi hakemusta, sekä sirkuksen että näyttämötaiteen puolelle. Kannustaisin hakemaan sirkuksesta, jos olette selkeästi tekemässä sirkusesitystä, kehotti Vainikainen.
– Miettikää projektinne laatua, vaikuttavuutta ja kiinnostavaa sisällön laadukkuutta. Miten projekti edistää keskustelua taiteellisesti, ja miten alueellinen valtakunnallinen ja kansainvälinen vaikuttavuus toteutuu? Näitä kannattaa miettiä, evästi Vainikainen. – Oma persoona tulee toki myös näkyä. Paperin makuista apurahataidetta tulee välttää. Sirkuksessa kansainvälinen vaikuttavuus on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Sirkuksen tiedotuskeskuksessa kansainvälisten asioiden päällikkönä työskentelevä Lotta Nevalainen toimi kaksi edellistä kautta Valtion esittävien taiteiden toimikunnan jäsenenä ja on nyt Uudenmaan taidetoimikunnassa ensimmäistä kauttaan.
– Tämä kuluva vuosi ja edeltävä vuosi ovat olleet monella tapaa erikoisia, eikä varmaan koskaan aiemmin ole ollut näin välttämätöntä saada tukea. Se näkyy lukijallekin. Esimerkiksi Uudenmaan taidetoimikunnassa hakemusmäärä nousi 42%, hakemuksia saapui 1600. Sirkuksenkin hakemuksissa oli merkittävää nousua, mikä on tietysti positiivista, koska hakemusten määrä vaikuttaa siihen, miten määrärahoja kohdistetaan, luonnehti Nevalainen.
– Hakemuksiin liittyen minulle nousee toive siitä, että hakija tiivistäisi asiansa, Nevalainen painotti. – Tekemisen tiivistäminen on oleellinen asia, silloin kun hakemusten käsittelijällä on isoja volyymeja hakemuksia käsiteltävänään. Kyllä lukija varmasti hakemuksen ytimen löytää oikeakielisyysseikkojen takaakin, mutta pyrkimys tiivistämiseen olisi tärkeä.
– Mietin myös hakemusteksteissä esiin tuotua kriittisyyttä. Saa toki olla kriittinen, mutta välillä mietin, että onko hakemusten vertaisarvioija se oikea kohde taidepoliittiselle ja kulttuurin rahoitukseen liittyvälle puheelle? Hakemuksen lukija ei, kuten tässä aiemminkin kuultiin, pysty suoraan vaikuttamaan ministeriön päättämään rahoituksen määrään.
Kuinka paljon painoarvoa on projektin kiinnostavuudella suhteessa hakijan aiempiin ansioihin?
Minna Vainikainen: Kaikki hakijat sirkuksessa ovat laadukkaita ja taitavia. Tottakai katsotaan perspektiiviä ja yritetään nähdä tekijän historia ja mihin suuntaan taiteilija on menossa. Hakemuksen täytyy olla suhteessa myös jatkumoon ja olla kirkas ja selkeä. Yhtä lailla samalle viivalle voi nousta uusi tekijä, koska haluamme nostaa myös uusia tekijöitä esiin.
Mikko Rinnevuori: Projektin kiinnostavuus on eri asia kuin tekijän aiemmat ansiot. Ne ovat pikemminkin yhteenlaskettavia tekijöitä kuin että niitä arvioitaisiin suhteessa toisiinsa. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että uusi tekijä ei voisi saada apurahaa.
Raija Ojala: Meillä on Taiken antamat arviointikriteerit. Tarkastelemme jokaisessa hakemuksessa kolmea osa-aluetta: aiemmat taiteelliset ansiot, työsuunnitelma (kiinnostavuus, realistisuus, ammatillisuus jne.) ja talous. Nämä pisteytetään 1–5 sen mukaan, miten hyvin hakemus vastaa näihin hakemuskriteereissä esitettyihin kysymyksiin.
– Tämä on vain työkalu. Jos kaikista kolmesta saa esimerkiksi nelosen, niin keskimääräinen pistemäärä nousee korkeaksi. Mutta haluamme myös pitää huolta siitä, että nuoret tekijät, joilla aiemmat taiteelliset ansiot eivät ole niin vahvat, pääsevät esiin. Käytäntönä meillä tanssijaoksessa on, että jos yksikin jäsen ehdottaa hakemuksen pitämistä keskustelussa, vaikka kärkipisteille ei yltäisikään, niin me pidämme sen mukana ja siitä keskustelemme, kertoi Ojala. – Tällä tavalla pikkuhiljaa karsimme joukkoa kohti lopullista päätöstä. Mitä paremmin ja huolellisemmin on hakemuksiin paneutunut ja pystyy argumentein vakuuttamaan muita, sen paremmin on mahdollisuus saada omia ehdokkaitaan läpi. Ei voi sanoa ykskantaan, että joko työsuunnitelma tai aiemmat ansiot olisivat tärkeämpi, mutta kyllä työsuunnitelma ja hankkeen kiinnostavuus on aika keskeinen kriteeri, huomautti Ojala.
Asiantuntijat saivat vastattavakseen vielä kolme kysymysryvästä:
Miten sirkustaiteilijan taiteellisia ansioita arvioidaan? Arvioidaanko esityksen kuvaustekstin, sirkusteknisen osaamisen tai videon pohjalta? Voiko lavapreesensiä tai läsnäoloa sanoittaa hakemuksessa näkyväksi?
Minkälaista sirkustaiteilijuutta tai sirkustaiteen harjoittamista tunnistatte apurahapäätöksissä? Toisinsanoen, onko rooli ainoastaan esiintyjä / tekijä vai onko muitakin rooleja? Painotetaanko apurahan työsuunnitelmassa esitykseen päätyvää toimintaa, vai onko muitakin mahdollisuuksia työskennellä sirkustaiteilijana, siis Taiken näkökulmasta?
Paljon puhutaan taiteen merkittävyydestä ja omaperäisyydestä, uniikkiudesta ja erottautumisesta. Mutta jääkö tällöin laajalle kansalle, ns. tavallisille ihmisille, vähän taidetta harrastavalle kohdeyleisölle suunnattuja pääasiassa viihteellinen taide vähemmälle huomiolle?
Minna Vainikainen: Yksi huomioni hakemuksista on, että meillä on valtavaa talenttia Suomessa tällä hetkellä. On huomionarvoista, että todella isoissa sirkuksissa ja varieteessa työskenteleviä huipputekijöitä on palannut Suomeen pandemian myötä. He ovat artisteja, jotka valmistavat hienoja numeroita, mutta eivät välttämättä ole laadultaan sellaisia, jotka valmistavat Taiken kriiterien mukaisen puhuttelevan esityksen. Kannustaisin näitä tekijötä kokoamaan Suomessa vaikkapa korkealaatuisen varietee-esityksen, ehdotti Vainikainen. Erilaisiin kohdeyleisöihin, myös ei-taideyleisöihin liittyen hän kommentoi, että toimikunnassa pyritään huomioimaan myönnöissä esimerkiksi lastenkulttuuria. Viime hakukierroksella meni läpi kaksi lapsikatsojlle suunnattua hakemusta.
Mikko Rinnevuori: Kommentoin kysymystä viihde vs. taide. Esittävissä taiteissa voi olla muutakin vaikuttavuutta kuin taiteellinen uniikkius. Esimerkiksi viihteellisen taide-esityksen vaikuttavuus voi olla laaja. Hakemuksen myönteinen kriteeri voi olla vaikka, että esitys on toteutettu tavalla, jolla se voi tavoittaa paljon yleisöä alueella, jossa muuten esittäviä taiteita on vähän saatavissa. – Taiteelliset ansiot ja niiden arviointi on vaikeaa. Ajattelen, että lavapreesens ja taiteelliset ansiot ovat eri asioita. Taiteellisia ansioita kysytään siksi, että arvioidaan tulevan teoksen toteuttamisvarmuutta ja ammattimaisuutta, selvensi Rinnevuori.
– Kysymys siitä, minkälaista taiteilijuutta tunnistamme on äärettömän mielenkiintoinen. Helppo vastaus on se, että tunnistamme muutakin taiteilijuutta kuin esiintyjyys. Mutta kovin vähän on sellaisia hakemuksia, missä ehdotetaan minkään muunlaista taiteilijuutta kuin esiintyjyys, totesi Rinnevuori.
Lotta Nevalainen: Aika vähän on viime vuosina tullut sirkukselle hakemuksia esimerkiksi sirkuskentässä toimivilta valosuunnittelijoilta tai visualisteilta. Ne hakemukset ovat menneet näyttämötaiteiden puolelle. Kannustaisin työryhmissä työskenteleviä hakemaan, painotti Nevalainen.
Mikko Rinnevuori: Jos olisi sirkustaiteen alueelle asettuva teos, joka toimisi pelitaiteen mediumissa, niin varmasti tunnistaisimme senkin.
Voiko positiivinen myöntöpäätös kaatua siihen, että se on osoitettu väärälle toimikunnalle?
Laura Norppa: Jos hakemus menee toiseen toimikuntaan, niin riippuu siitä, ketkä siellä on arvioimassa, että miten he tunnistavat hakemuksen laadun ja se miten hakemus vertautuu muihin hakemuksiin. Jos toimikunnan valinta on selvä virhe hakijalta, niin siinä tapauksessa Taike virastona korjaa ja laittaa hakemuksen oikeaan toimikuntaan. Mutta jos on kyse hakijan omasta valinnasta osoittaa esittävien taiteiden toimikunnan sijaan hakemus monitaiteen toimikunnalle, niin sille emme voi mitään. Jos on kyse vapaaehtoisesta valinnasta, niin sitä arvioidaan hakemuksena sen alan näkökulmasta.
Laura Norppa: Kysymystä täsmennettiin chatissa ja se koskikin nimenomaan klovneriaa. – Voisi sanoa, että on parempaa asiantuntemusta sirkustaiteen puolella klovnerian laadun tunnistamiseen, vastasi Norppa.
Raija Ojala: Viimeisimmällä kohdeapurahakierroksella oli puhtaasti tanssin hakemus näyttämötaiteen puolella. Laura Norppa pyysi tanssin asiantuntijajäseniä käymään lukemassa hakemus näyttämötaiteen puolella, koska ei voinut tietää oliko kyse tietoisesta valinnasta. Hakemus itsessään ei pitänyt sisällään mitään elementtejä, jotka olisivat profiloineet sen näyttämötaiteeksi tanssin sijaan. Voisi sanoa, että ehkä hakemus ei saanut niin suurta painoarvoa, kun se oli näyttämötaiteen puolella, mutta se luettiin ja otettiin huomioon sen sijaan, että se olisi siirretty tanssiin. Oletettavasti näyttämötaiteen edustajilla ei olisi ollut asiantuntemusta arvioida tätä hakemusta. Näinkin voidaan menetellä, että käydään arvioimassa, mutta vastuu päätöksestä on siellä minne se on osoitettu.
Kun käytätte sanaa laatu, mitä laatuja tarkoitatte?
Mikko Rinnevuori: Laatu tulee perustelluksi hakemuksessa. Budjetissa laatu tarkoittaa tietynlaista konkretiaa ja työsuunnitelmassa laatu tarkoittaa myös konkretiaa. Ilman muuta laatuja voi olla hyvin monenlaisia. Esimerkkinä sanoisin, että budjetti, jossa ei ole eritelty menoja ei paljasta hakemuksen lukijalle kovin paljoa, jolloin on vaikea arvioida sitä, mikä hankkeen laatu on. Mihin laatuun haluaakaan viitata, niin konkreettiset perustelut asiassa kuin asiassa, sen selkeämpää lukijalle.
Raija Ojala: Luettelen erilaisia laatuja, joihin kiinnitän huomiota ja joihin meidän kuuluukin kiinnittää huomiota: Taiteellinen arviointihan on aina subjektiivinen, siihen liittyy arvioijan oma tausta ja kokemusperusta taiteen kokijana. Merkityksellisyys ja vaikuttavuus. Realistisuus. Ammattimaisuus. Selkeys, mietitty kohderyhmä. Hakemuksen työsuunnitelman kiinnostavuus suhteessa skenen valtavirtaan ja totuttuun. Miten se aukeaa ulkopuolisille silmille, ei vain arvioijille. Hakemuksen laatu ja nimenomaan napakkuus, huolellisuus. Taiteilija-asenne, eli sinnikkyys ja pettymyksen nieleminen.
Minna Vainikainen: On tärkeä kirkastaa hakemustekstiä niin, että se aukeaa muillekin kuin skenen sisäpuolelle. Hyvässä anomuksessa teoksen sisältö kohtaa muut osatekijät ja sitä on helppo lukea. Sirkuksessa kiehtovaa ovat todella omaperäiset ideat, joita laji kehittää koko ajan eteenpäin.
– Voin ilolla todeta, että sirkuksen hakijoiden taso on korkea kotimaisen sirkuksen korkeakoulutuksen puutteesta huolimatta. Esimerkiksi Taiteellisen Ajattelun Akatemia (TAA) on Cirko – Uuden sirkuksen keskuksen järjestämä kolmivuotinen Koneen säätiön rahoittama hanke. Se tähtää dramaturgisen ja kriittisen ajattelun kehittämiseen ja tuo eri esittävien taiteiden tekijöitä oppimaan yhdessä. Sen vaikutukset näkyvät jo hakemuksissa. Monet hakeutuvat jatkokoulutukseen ulkomaille.Tämä luo uusia kontakteja ja ryhmiä, joita mielenkiinnolla seuraan. Kansainvälinen toiminta on sirkuksen ydintä. Sen mahdollisuuksia ja laatua on alan yhdessä kehitettävä. Se on myös osa Taiken toimintaa, kommentoi Vainikainen.